3/19/2014

Kummallisella tuulella



En kerro siitä kuinka kokosin itseni elämäni raivoon. Kirjoitin sen ulos, mutten painanut enteriä. Olisi epäreilua kenenkään lukea siitä luomastani omahyväisestä näkökulmasta, sillä tulilinjalla oli teiniytyvä lapseni ja koko kodin irtaimisto. Olin tosi pahana. Purin itseni palasiksi samantien, kuolettavan väsyneenä, join samalla punkkua ja sanoin turvamiehelle, ettei se ollut valkoista, se oli musta aukko joka ehkä alkaa valkoisesta, mutta täyttyy sektoreittain mustalla, kunnes kaikki on mustaa ja tapahtuu valtava räjähdys. Sitten kuuntelimme Akia ja Turoa.

Pakko myöntää että se olin minä. Voin myös sanoa, että raivostuin silmittömästi. Luulen että silmitön tulee siitä, ettei näe mitään. Eikä kohta muistakaan. Kaikki leikkaa kiinni. Ikuiset traumat. Puhdistus.

Maaliskuun ihme on ehkä vähän erilainen kuin kuvittelen sen horoskoopin valossa olevan. Rakkaus ei ole kävellyt vastaan, mutta käsittämätön viha ja raivo on räjähtänyt ulos. Ihmettelen aina hiljaa, kuinka olenkaan selvinnyt tästäkin talvesta. Ihmettelen niin hiljaa, että tuskin kuulen sitä. Jos pahanlaatuinen pimeys kuulisi ajatukseni, se tappaisi minut tähän paikkaan. Luulen. Hyvä pimeys ei suojele pahalta pimeältä. Ihan lopussa ne pitävät aina yhtä. Niiden paras kaveri on pms.

Eikä se rakkaus ehtisi kävellä vastaan, huitelen miten sattuu, enkä koskaan huomaa mitä on tulossa. Maanantaina mut pysäytti mies. Väkisin. Se ajoi pyörän mun jalkojen väliin ja sanoi, että meidän pitäisi nähdä. Minä olin taas juoksemassa toiseen kaupunkiin ja kahvikioskille ja ihmettelin, että justhan me nähdään ja nähdäänhän me taas. Maaliskuu on varmaan itsekin jo aika kiree mun suhteen. Tyhmä ämmä. Tartu nyt näihin tilaisuuksiin. Se valvoo kaikki yöt ja tunkee unetkin täyteen materiaalia ja minä vaan katselen koiravideoita youtubesta. Siis unessani. Siellä on tosi hassu ja iso kultainen noutaja.

Horoskooppi sanoi, että olen kummallisella tuulella. Se tietää. Luulen että inhimillisin ratkaisu kaikkeen, olisi pitää muutama vapaa päivä. Mennä metsään ja olla siellä. Istua saunassa. Olla puhumatta. Olla tekemättä yhtään mitään. Ja nylkeä jokin pieni eläin minusta. Olen nipistänyt liian monesta yöstä ja aamusta aikaa tekemiselle ja mukatekemiselle. Tuskin muistan nukkuneeni kunnolla. Väsymys on hyvä syy. Oikea. Se tekee hulluksi.



1 kommentti:

Epistä

  Maija ja Suvi ”Te uskonette       meit' tuntijoiksi paikan tään, mut oomme       me myöskin matkalaisia kuin tekin.” * Kieltäydyn tied...