Elämä elämällä

Liikaa sanoja, liikaa sanomista.

Katselen parvekkeella, kun naapurin joulutähti katsoo minua toisen naapurin ikkunasta. Peilin peili peilaa peilaajaa. Se on aina varhaisaamuisin kirkas. Viideltä keitämme kahvia ja juomme. Minä istun alas ja palellutan selkäni, niin että myöhemmin on vaikea kävellä kaupasta kotiin. Varsinkin kun on niin liukasta, että puhun siitä kassan kanssa. Puhun muustakin, koska olen päättänyt, että kerran viikossa on oltava ihminen. Sanoa päivää puhumatta samalla puhelimeen (johon en kyllä puhu muutenkaan kuin satunnaisen vahingossa, koska se on jo finaalissa) ja vaikka se, että johan on nyt taas ilmoja pidellyt. Tämä kassa on yli keski-iän ja hyvä tässä. Kuinka liukasta ja kuinka ei liukasta ja toivottavasti ei mitään pahempia satu.

Lääkkeet löytyvät Muusan vasemmasta rintataskusta. Muistiinpano. Teinit ovat menneet ja vieneet kymmeniä pizzoja mennessään. Niillä on joku juttu. Hyväntekeväisyysjuttu. Ihme tyyppejä. Sykin ilosta, kun ajattelen miten eriskummallisen ihania he ovat. Istuvat tässä ja lämmittelevät iltaa kohti. Syövät ja juttelevat. Minun lapseni ja jonkun muun lapset yhdessä. Siitä lapsesta on tulossa ihminen. Vaikken itseni suhteen ole koskaan onnistunut, niin tämä on potenssiin kaksitoista ja isänkin geenit siihen kaupantekijäisiksi. En minä ollut teininä ollenkaan yhteisöllinen, enkä ikinä sen jälkeenkään. Mutta katson mielelläni vierestä, kun nämä uudet ja paremmat tekevät juttujaan. Tekevät minullekin hyvän mielen. Jos viime yönä pelkäsinkin heroiinikoukkua ja oksennusta, niin tänään päästän ne valloittamaan maailmaa omin nokkineen.

Päivällä tulee ilahduttava viesti. Näen itseni hyvänä ja kivana ja ihmisenä. Itkettää, vaikka olen vannonut pitäväni vapaapäivän itkusta. Uusi fani. Juuri kun ajattelin, että tämä oli tosiaankin taas tässä. Vähän kiduttavaa ja tavallaan vanhingollistakin, kun kuvittelen, että nyt minulla on taas yksi juttu, jonka vuoksi saan olla olemassa. Uusi koeaika. Ja uudenvuodenviestit Tekokuun kanssa. On kai pakko mennä ja antaa periksi. Olen aika monessa paikassa olemassa. Jopa tuntemattomassa. Hieno giljotiini, joka estää olemattomuuden.