Ghosting

Etsimme jouluaattona T:n kanssa oikeaa termiä sille, kun lähimmäinen häviää elämästäsi kertarepäisyllä ja selittämättä. T tiesi että sellainen termi on olemassa ja se on ihan peruskauraa ilmeisesti kaikille vähänkin aikaansa ja sinkkuelämää seuraaville ja viettäville. Ja Demin lukijoille. Eli ei ainakaan minulle. Se on ghosting, eli ghostaus. Naistenlehdissäkin näitä varmasti käytäisiin säännöllisesti läpi, mutta olen viimeksi lukenut (jo silloin vanhoja) naistenlehtiä Turussa vuonna 2014.

Ghostaaminen on varmasti kiva tapa lopettajalle lähteä suhteesta jota ei vielä oikeastaan ole. Jos minkäänlainen kiinnostus deittiin ei herää, eikä ole mitään selvitettävääkään, lähtisin varmaan minäkin. Jättäisin vain kaiken kommunikoinnin väliin ja viuhtoisin menemään Tinderissä kuten ennenkin. Ennen vanhaan miehet ja naiset hävisivät maitokauppareissulleen tai lähtivät muka kioskille ostamaan tupakkaa - viiden vuoden avioliitoistansa - eivätkä koskaan palanneet. Kaikilla on tämänsä. Sitä ennen ne taisivat mennä sotaan. Ei ollut silloinkaan helppoa.

Luulen silti, että kesken rakkauden ghostatuksi tuleminen tuntuu juuri siltä kuten asiantuntijakin sitä Ylen jutussa kuvailee:

Yhtäkkiä jätetyksi joutumista voi verrata läheisen hyvin yllättävään, traagiseen kuolemaan. Se on vielä monimutkaisempaa käsitellä, kun henkilö ei ole kuollut, vaan hänen tahtonsa on ollut kadota, Rantanen sanoo.

Päädyin samaan ajatukseen itsekin, ennen kuin tiesin koko termistä.

Avuttomuuden, hulluuden, ikävän, masennuksen, pelon, unettomuuden, rakkauden ja neuvottomuuden tilassa ja sen jälkeen, joutuu kohtaamaan lähinnä itsensä. Toista ei voi enää kohdata. Toisia voi silti kohdata ja yrittää, jos uskaltaa. Ja jonkinlaisen muutoksen joutuu aina kohtaamaan. Se voi olla pelkkä tarkennuskin. Uusi alaviite.

Kuolemasta tuli tänään (levitoidessani) mieleeni, että jos kadonnutta ihmistä ei yrittäisikään millään tasolla enää löytää, vaan käsittelisi hänet yksinkertaisesti kuolleena.