1/08/2017

I cook in peace (House 0618)



Arvasin että palapelistä puuttuu paloja. En uskonut hyvinkasvatetun ja mielenterveydeltään vankan lapsen varastelevan niitä minulta, joten stalkkailin eilen iltasella kissaa. Paavoperkele. Se hiippaili raukeana sohvapöydän ääreen ja otti varovasti palan hampaisiinsa, kuljetti sen lattialle ja pelasi tassuillaan sohvan alle. Maali! Aamulla siivosin maalin ja pölyvuoren lisäksi sieltä löytyi 11 käyttökelpoista palaa. Sen jälkeen kaikki on ollut helpompaa. No ei kaikki, mutta palapeli. Sain tänään kaikki punaiset kukat asemoitua.

Alan olla varma, että paras lohtu, psyykelääke ja terapia on palapeli. Neulominen kannattaa aina, mutta palapeli on uusi vanha keino olla niin zen kun ikinä voi. Tuntui vähän samalta kuin Nobel-luennon ja -palkinnon jälkeen. Kiitos kaikille tästä palkinnosta, olen sen kyllä ansainnut. Luulen, että kun minulle jaetaan Nobelin kirjallisuuspalkinto (kohta), lähetän Bob Dylanin pitämään puheen puolestani.

Palapelin ohessa aloin kuunnella elämäni ensimmäistä äänikirjaa. Se taitaa myös olla elämäni ensimmäinen self-help kirja, ellei mukaan lasketa Jokanaisen seksiniksit -opasta, jonka luin (ja omistin) joskus 80-luvulla. Mark Mansonin The Subtle Art of Not Giving a Fuck on ehkä enempi anti self-help. Vaikka se alkaakin kuluneella tarinalla Charles Bukowskista (butter on our bread -tarina), niin ei kannata antaa sen kiusata. (Ja jos Vuori luet tätä, niin tätä ei voi verrata Tolloon ja Koheloon, joten en ole vielä valmis pakkohoitoon.)

En ole itkenyt 33 tuntiin. Sen sijaan kävin ostamassa sinistä saippuaa ja pesin sillä käteni. Olisin ostanut nakkicroissantteja, mutta ne olivat finaalissa. Sitten söin kaksi kulhollista tiramisua ja kuuntelin pitkästä aikaa Charles Mansonia. Nämä kytkökset ja yhdynnät ihmisen aivoissa ovat aina niin kiinnostavia. Varsinaista self-helpiä. Unohdin kasvonaamion naamaani ja valelin itseni kookosöljyllä. Se tuoksuu rakkaudelta, mutta annan sen tuoksua. Vitut siitä.




Charles Manson elää. Jotenkin epistä viime vuoden kuolinvuoteita ajatellen. No, vitut siitäkin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Epistä

  Maija ja Suvi ”Te uskonette       meit' tuntijoiksi paikan tään, mut oomme       me myöskin matkalaisia kuin tekin.” * Kieltäydyn tied...